Oi, ilta-auringossa kimmeltävät sitruunapuun lehvät. Valkoiseksi kalkittujen kreikkalaisten talojen punaiset katot. Kyllä. Edellä mainittu ylämäkipieru tapahtui julmaltarustojen syntymaisemissa ja sai allekirjoittaneen miltei laskemaan alleen kyseisessä ylämäessä.
Kreikkalaiset päättivät jo muinoin, että jos heidän maataan tallaa ikuna pohjoinen, kartan kanssa ympärilleen pälyilevä, sormella osoitteleva turisti, on turistin liikkumisesta tehtävä mahdollisimman haastavaa, ellei jopa mahdotonta. Pystysuoria, samannäköisiä mäkiä on näet Kreeta pullollaan. Kun queenofhearts ja Alice seikkailivat kreikkalaisessa ghetossa, mikä ympäröi ylevää hotellia, eteneminen oli todellakin vähintään mielenkiintoista. Päivän mittaisen rannalla ja krääsäkaupoissa kohkaamisen jälkeen taistelupari luuli löytäneensä ”oikoreitin” hotellille. The Oikoreitti kierti ehkä todellisuudessa neljän kortteli verran hyväksytystä reitistä ja antina oli pari valokuvaa kissasta ja koirasta sekä ruosteenraiskaama Kleinbus, mikä oli häipynyt juuri kun allekirjoittanut olisi tahtonut ikuistaa tämän maamerkin, joka helpotti suunnistusta äärimmäisen paljon. Ja tätä ”oikoreittiä” käytettiin koko rentoutumisloman ajan.
Palatakseni ylämäkipieruun. Siinä pohjelihaksiamme vahvistessa (Kreikan jyrkkä vuoristoseutu on erinomaista treeniä) olimme väsyneitä sekä pita gyrosta nautittuamme, ehkä hieman ilmavaivaisia. Väsyneisyys kirvoitti siis suuret naurun remakat kaikumaan ahtailla kujilla, paikallisten töllistellessä rustiikkisten ikkunanpokiensa takaa. Allekirjoittanut kykki jalat ristissä, rakko täynnä, halkeilleella asfaltilla, kun ylämäkipieru tapahtui. Ensimmäinen mielleyhtymä oli, että ilman vessassa käyntiä ei pääsen hotellille kuin konttaamalla, mutta kunnialla siitä sitten selvittiin.
Tämä on osittain sellaista komiikkaa, että lukijan olisi pitänyt olla paikalla, mutta eiväthän kaikki pääse ilmaiselle reisulle kolmen päivän varoitusajalla.